Looginen humanisti

Parisuhde olisi helppo määritellä seksin kautta. Tuo tavallaan tekisi helpoksi asettaa joku suhde erityisasemaan elämässäni. Fyysisen puolen lisäksi on  parisuhteessa henkinen ulottuvuus. Henkinen side on myös iso osa seksuaalisuutta. Se vaikuttaa isosti,  miltä seksi tuntuu. Varsinkin fyysisen osuuden jälkeen. Mietin osatekijöitä toimivan henkisen yhteenkuuluvuuden mudostumiseen: Aitous Avoimuus Anteeksianto Arvostus Empatiakyky Kiinnostus ymmärtää toisen elämäntarina  Vastavuoisuus Läsnäolo Halu auttaa toista tarvittaessa Itsetunto Itseymmärrys Kykyä ymmärtää omat tunteet ja tarpeet Kykyä ilmaista tunteet tarpeet toiselle sopivalla tavalla Rohkeutta tulla nähdyksi epätäydellisenä Osata olla lähellä sekä antaa tilaa Luottamus Vapaus. En pakkoa olla yhdessä. Aisteja miellyttävä Yhteisen kielen löytäminen  Halu löytää tavat ratkaista haasteet Huumori Parisuhteen muodostaminen ja ylläpito vaatii aikaa, energiaa ja sitoutumista.  Nykyinen elämän tapamme...

En ollut edes ajatellut, että 50v synttäreillä olisin tehnyt mitään suuresti normaalista poikkeavaa. Pari viikkoa sitten äitini mainitsi, että vanhempani ja isosiskoni Pirjo olivat sopineen tulevansa Hyvinkäälle syntymäpäivänäni. He olivat sopineet tuovansa kaikki ruoat mukanaan, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Viikon tuon jälkeen ajattelin, että minä voisin savustaa lohta, tehdä perunamuusia ja salaatin. Viimeviikolla sitten soittelin muille sisaruksilleni, että pääsevätkö he Lauantaina kotiimme. Siskoni Pirjon lisäksi Sari ja Satu lupasivat tulla. Veljilläni oli jo muuta ohjelmaa. Torstaina ystäväni Anna pyysi minut lounaalle Perjantaina. Perjantaiaamuna työpaikallani ihmeteltiin, miksi oli paikalla. Yleensä työntekijät on ottanut sen vapaaksi. No, päätin ottaa iltapäivän vapaaksi. Ajattelin, että tuo olisi hyvä muutenkin. Ystäväni, jonka kanssa olin menossa lounaalle yleensä käy niin, että en edes huomaa ajan kulumista. Aika vaan katoaa. Lounaalla, kun kerroin iltapäiväni...

Keväällä ajattelin miten voin rauhoittaa mieltäni muutosten myllertämässä maailmassa. Jo keväällä näytti, että tulevasta talvesta tulee haastava ruoan ja energian suhteen. Samaan aikaan olin tehnyt päätöksen työpaikan vaihdosta. Monta asiaa oli ilmassa ilman varmuutta.  Omilla valinnoillani ja teoilla voin  vaikuttaa tilanteeseeni. Muistaessani valintojen merkityksen, se voimaannuttaa. Kaikki ei tapahdu minusta riippumatta.  Helpoimpana tapana varmistaa edes jollakin tapaa ruokaa talveksi pidin perunoiden istuttamista. Ajattelin ensiksi istuttaa niitä omaan pihaan.  Luovuin tuosta ajatuksesta nopeasti, koska pihani on suomaastoa eikä siksi helppo perunan kasvatukseen. Kun puhuin tuosta perunan kasvatuksesta isälleni, he istuttivat normaalia suuremman alan perunaa omaa peltoonsa. Viime Sunnuntaina menin Heikin kanssa keräämään niitä. Isäni teki pitkän työuransa koneilla. Sen vuoksi kotipaikallani on vieläkin kaikenlaisia koneita. Suuri osa niitä isäni rakentamia, tai ...

Olen kokenut maailman kylmänä ja yksinäisenä paikkana. En vaan käsittänyt, että tuo kylmyys ei tullutkaan aina ympäristöstäni. Vaan usein sisältäni.  En ajatellut olevani riittävä itselleni. Piilotin riittämättömyyden niin syvälle, että en tiennyt mitä tarvitsin. Yritin ansaita hyväksynnän olemassaolooni. Mennäkseni siitä vaan kauemmaksi. Joku välitti minusta silloin, kun olin pohjalla. Ymmärsin mikä lämmittää tämän maailman. Pyyteetön välittäminen. Odottamatta mitään takasin. Kun sain tuon osakseni, aloin matkani erilaiseen elämään. En enää tarvinnut esittää roolia. Minä kelpasin vaikka olin rikki. Kelpaan siis aina.  Tuo toinen otti oman rakkauden viittansa ja kietoi sen minulle suojaksi kylmyyttä vastaan. Opin välittämään muista. Mutta myös itsestäni. Kun en itse tarvitse tuota viittaa, voin antaa omaani sitä tarvitsevalle. Tuntien hetken maailman kylmyyden. Kunnes olen tehnyt itselleni uuden. Ystävieni avulla. Jos sinulla on tuo viitta, etsi joku, joka tarvitsee ...

  Eilen tuli täyteen kaksi viikkoa siitä, kun aloitin kulkemaan junalla töihin. En ollut ihan varma, miltä todella tuntuisi vaihtaa viiden kilometrin työmatka viiteenkymmeneen kilometriin. Matkan kulkemiseen lisäisi työaikaani kaksi tuntia joka päivälle. Toisaalta ajattelin, että matkan kulkemisessa olen muiden ihmisten ympäröimänä. Tämän viikon junamatkustukset toivatkin mukavia tapahtumia. Maanantai aamuna Tapiolan asemalla jostain syystä käännyin katsomaan taakseni. Siellä minua katsoi silmiin pitkäkarvainen koira. Katsoimme toisiamme hetken, ja lähdimme kulkemaan toisiamme kohden. Koiran emäntä nauroi, ja sanoi että tuo oli molemmin puoleista rakkautta ensisilmäyksellä. Tuo kohtaaminen piristi aamuani. Tuon kohtaamisen jälkeen on aamuihin tullut pieni lisäpiriste odotuksesta, josko tapaisimme uudestaan. Iltapäivällä kotimatkalla vieressäni istui eläkeläisrouva. Alun perin hän oli kotoisin varsinaissuomesta.   Tuo puolen tunnin junamatka tuntui menevän hujauksessa, kun ...

Ensimmäinen työviikko uudessa työpaikassani on takanani. Olin odottanut viikon olevan epämukava. Mitä se ei ollutkaan kun hetkittäin. Nuo epämukavat hetket saivat minut miettimään, mistä epämukavuus johtuu. Paljolti nuo tunteet on tulleet siitä, että en pysty vielä tekemällä osoittamaan tarpeellisuuttani. Suorittaminen ei muutenkaan pitäsi olla se ainut tapa tuntea merkitystä työ tai muussakaan elämän  osa-alueeissa. Suurin tekijä hyvälle ololle viikossani on ollut, että tunnen tulevani siellä huomatuksi sekä ymmärretyksi. Työpaikkahaastattelussa tunsin, että tuon yrityksen ihmiset ovat samanhenkisiä kanssani. Edelleen tunnen niin. Minulla on ihmisarvo, vaikka en suoritakkaan. Viimeinen vuosi on kaikenkaikkiaan ollut isojen muutosten aikaa elämässäni. Muutosten läpikäynti ei aiemmin ole ollut minulle helppoa. Liika turvallisuuden kaipuu on saanut minut minut pitämään kiinni niistäkin asoista, joita on ollut enemmän haittaa. Olen enemmän tai vähemmän tietoisesti haastanut itseäni...

  Viimeiset pari viikkoa on olleet vaikea nukkua kunnolla. Yöunet on jääneet neljän ja seitsemän tunnin välille. Usein oloni on tuntunut ihan normaalille. Kokoemukseta tiedän, että noin ei pitäisi olla. Luontevin selitys unettomuudelle on stressi. Stressikin on täysin ymmärettävä, kun olen menossa läpi täysin uudenlaista vaihetta elämässäni. Vaihetta, missä en tuntenut varmuutta oikeastaan mistään, mihin suuntaan asiat tulevat menemään. Samalla kuitenkin yrittäen vakuuttaa, että tästäkin selviän. Jatkan elämää eteenpäin toivottavasti uutta oppineena. Tuosta strssin ja unettomuuden vaikutuksesta olen varmasti ollut poissaoleva, vaikka olisimmekin kohdanneet. Samoin varmaankin normaalia hiljaisempi. Tiistaina oli ensimmäinen yhteinen tapaaminen sovittelussa lasten asumisen ja hoidon suhteen. Ellei nyt ihan mitään kummallista tapahdu, pääsemme sopimukseen, jonka kansssa voimme jatkaa elämäämme. Tuo tapaaminen helpotti minun oloani. Odotin, että se olisi jo helpottanut nukkumista. ...