Looginen humanisti

Viime joulun aikaan aloin miettimään, miksi toimin niin kuin toimin. Mikä tarkoitus toimillani on. Miksi ajattelen mitä ajattelen.   Synnymme tähän maailmaan ilman omaa vaikutusta. Ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden elää täällä. Fyysisen aikamme rajallisuus saa minut tekemään asoita, josta pidän, ja mistä toivon minut muistettavan.   Usein ajattelen, että haluan jättää jälkeeni pojilleni materiaa, että he muistaisivat minut. Mutta tarkemminen ajatellen, he eivät välttämättä ymmärrä minun hallinnastani jäävää materiaa muistona minusta. Ja voi olla, että he muistaisivat ehkä sen niin, että se olisi vienyt aikaa pois, jonka olisimme voineet viettää yhdessä. Se ei välttämättä olisi hyvä muisto.   Vaikka aikamme täällä fyysesessä maailmassa on rajallinen, ymmärän itsestäni, että vanhempieni ja isovanhempieni vaikutus tuntuu ja näkyy minussa mieleni sisällä. Jos haluan, että poikani muistavat minut, pitää minun tehdä jotain, että muistavat...

Kerroimme pojillemme Tiistaina, että puolisoni muuttaa pois ja perheemme ei ole enää samanlainen kuin ennen.  Minullekkin tuo ero on kova paikka. Kirjoitin viestin, jossa kiitin kaikista näistä 22. vuodesta. Luulin että olisin voinut järkeillä tunteeni eron keskellä kuntoon. Epäonnistuin. Ennen olisin alkanut tekemään paljon töitä, että en olisi jaksanut tuntea mitään. Ymmärrän nyt, että tuo vaan pahentaa tilannetta. Sinä päivänä, kun voimani olisivat loppuneet, kaikki olisi romahtanut. Olisin sairastunut vahvuuteeni. Heikkona voin näyttää, mitä tunnen ja siksi se on vahvuus. Tuon olen oppinut romahduksen läpikäyneenä kolmevuotta sitten. Olen päättänyt antaa itkun tulla kun on sen aika. Tiedän sen nopeuttavan paranemista. Ymmärrän etsiä erostakin hyvää. Vaikka nyt sattuukin ja yritän jaksaa uskoa, että ero on hyvä meille kaikille. Ex-puolisoni voi elää vapaammin opiskeluaikaa, kuten nuorena. Minun ei tarvitse kantaa vastuuta ja huolta hänestä samalla tavalla kuin ennen. Uskon kuite...

Kiireen tunne ei tule siitä että on paljon tekemistä, vaan läsnäolon puutteesta. Kun ajattelen niitä hetkiä jolloin olen tuntenut oloni parhaimmaksi, aloin pohtimaan miksi. Kun törmäsin tuohon sanontaan, huomasin, että tuo läsnäolo tuntuisi olevan avain hyvänolon tunteeseen. Jos tietoisesti suljen kaiken muun mielestäni ja keskittyn yhteen asiaan kerrallaan huomaan että tuon asian merkitys avautuu uudella tavalla.  Jos kuuntelen jonkun toisen kertomusta heidän elämästään, ja mielessäni näen tuon kertomuksen kuvituksen, herättää se saman tapaisia tunteita minussa, kun se on herättänyt kertojalleen noissa hetkissä. Voin jakaa nuo kertojan kokemukset.  Samoin jos itse kerron omista kokemuksistani saan kokea uudestaan nuo elämän hetket, jos joku on läsnä kuutelemassa minua. Tuntea samaa iloa uudestaan. Vaikka ikävien ja surullisten tunteiden jakaminen on vaikeaa, on se vielä tärkeämpää kuin ilojen. Vaikeiden tunteiden puhuminen auttaa puolittamaan ne, jos joku on todella läsnä jak...

Kun päätin aloittaa blogin pitämisen, ensimmäiseksi piti keksiä kuvaava nimi sille. Mielestäni looginen humanisti kuvaa hyvin kahta luonteenpiirrettäni. Työni on herättää henkiin elottomia luomuksia. En kutenkaan ole manaaja, vaikka huomaan yhä useammin viljelevän voimasanoja työpaikalla. Toimin suunnittelupäällikönä teollisuusautomaatiota valmistavassa yrityksessä. Tuo toimenkuva vaatii matemaattistyypistä loogista ajattelua. Suunnittelupäällikkö taas antaa ihan väärän kuvan toimintatavoistani. Teen työni täydellä taiteliajan intohimolla sekä toimintatavoilla. Tuo prosessi varmasti näyttää muiden näkökulmasta epäjohdonmukaiselta mutta lopputulos on kuitenkin pääsääntöisesti inhorealistisen yksinkertaista sekä toimivaa. Suunnittelutyö on usein luovaa, eikä valmiita ratkaisuja aina ole saatavilla. Jostain mielen syövereistä vaan tulee vaihtoehtoja, miten erillaiset tekniset haasteet voi toteuttaa. Tuo humanisti termi on sitten vaikeampi. Itse lähestyn sitä usein itsetukistelun kau...