Looginen humanisti

Viime joulun aikaan aloin miettimään, miksi toimin niin kuin toimin. Mikä tarkoitus toimillani on. Miksi ajattelen mitä ajattelen.   Synnymme tähän maailmaan ilman omaa vaikutusta. Ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden elää täällä. Fyysisen aikamme rajallisuus saa minut tekemään asoita, josta pidän, ja mistä toivon minut muistettavan.   Usein ajattelen, että haluan jättää jälkeeni pojilleni materiaa, että he muistaisivat minut. Mutta tarkemminen ajatellen, he eivät välttämättä ymmärrä minun hallinnastani jäävää materiaa muistona minusta. Ja voi olla, että he muistaisivat ehkä sen niin, että se olisi vienyt aikaa pois, jonka olisimme voineet viettää yhdessä. Se ei välttämättä olisi hyvä muisto.   Vaikka aikamme täällä fyysesessä maailmassa on rajallinen, ymmärän itsestäni, että vanhempieni ja isovanhempieni vaikutus tuntuu ja näkyy minussa mieleni sisällä. Jos haluan, että poikani muistavat minut, pitää minun tehdä jotain, että muistavat...

Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristortaa. Hetkellisesti tuntuu ihan rauhalliselta kunnes joku tapahtuma tuo kyyneleet silmiini. Tapasin sattumalta exäni kaupassa eilen. Ensiksi tuntui, että oli mukava nähdä hänet. Sitten taas tuli epävarmuutta ja pelkoa siitä mitä tuo kohtaaminen tuo. Eikä muutamista vaihtamista sanoistamme ainakaan hukunut myötätunto toista kohtaan. Ainakaan minun puoletani.  Illan aikana aloin siivoamaan ja keräämään exäni tavaroita pois paikoista, joissa usein vietän aikaa. Niiden laittaminen laatikoihin oli tunteikasta. Silmäni kostuivat. Tavaroiden piilottaminen laatikoihin sai kaiken tuntumaan niin lopulliselta. Kun keräsin ne  exäni tavarat, jotka olivat häririnneet minua aiemmin, nostin yös katseeni seinille. Oikeastaan suurin osa talomme sisällä olevista tavaroista on tavalla tai toisella hänen. Tämä koti oli hänen perheellemme muovaama turvapaikka. Totesin, että en voi millään poistaa kaikkea hänen vaikutustaan ympäriltäni. Hänen mui...

Kun päätin aloittaa blogin pitämisen, ensimmäiseksi piti keksiä kuvaava nimi sille. Mielestäni looginen humanisti kuvaa hyvin kahta luonteenpiirrettäni. Työni on herättää henkiin elottomia luomuksia. En kutenkaan ole manaaja, vaikka huomaan yhä useammin viljelevän voimasanoja työpaikalla. Toimin suunnittelupäällikönä teollisuusautomaatiota valmistavassa yrityksessä. Tuo toimenkuva vaatii matemaattistyypistä loogista ajattelua. Suunnittelupäällikkö taas antaa ihan väärän kuvan toimintatavoistani. Teen työni täydellä taiteliajan intohimolla sekä toimintatavoilla. Tuo prosessi varmasti näyttää muiden näkökulmasta epäjohdonmukaiselta mutta lopputulos on kuitenkin pääsääntöisesti inhorealistisen yksinkertaista sekä toimivaa. Suunnittelutyö on usein luovaa, eikä valmiita ratkaisuja aina ole saatavilla. Jostain mielen syövereistä vaan tulee vaihtoehtoja, miten erillaiset tekniset haasteet voi toteuttaa. Tuo humanisti termi on sitten vaikeampi. Itse lähestyn sitä usein itsetukistelun kau...