Looginen humanisti

Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristortaa. Hetkellisesti tuntuu ihan rauhalliselta kunnes joku tapahtuma tuo kyyneleet silmiini. Tapasin sattumalta exäni kaupassa eilen. Ensiksi tuntui, että oli mukava nähdä hänet. Sitten taas tuli epävarmuutta ja pelkoa siitä mitä tuo kohtaaminen tuo. Eikä muutamista vaihtamista sanoistamme ainakaan hukunut myötätunto toista kohtaan. Ainakaan minun puoletani.  Illan aikana aloin siivoamaan ja keräämään exäni tavaroita pois paikoista, joissa usein vietän aikaa. Niiden laittaminen laatikoihin oli tunteikasta. Silmäni kostuivat. Tavaroiden piilottaminen laatikoihin sai kaiken tuntumaan niin lopulliselta. Kun keräsin ne  exäni tavarat, jotka olivat häririnneet minua aiemmin, nostin yös katseeni seinille. Oikeastaan suurin osa talomme sisällä olevista tavaroista on tavalla tai toisella hänen. Tämä koti oli hänen perheellemme muovaama turvapaikka. Totesin, että en voi millään poistaa kaikkea hänen vaikutustaan ympäriltäni. Hänen mui...

Kerroimme pojillemme Tiistaina, että puolisoni muuttaa pois ja perheemme ei ole enää samanlainen kuin ennen.  Minullekkin tuo ero on kova paikka. Kirjoitin viestin, jossa kiitin kaikista näistä 22. vuodesta. Luulin että olisin voinut järkeillä tunteeni eron keskellä kuntoon. Epäonnistuin. Ennen olisin alkanut tekemään paljon töitä, että en olisi jaksanut tuntea mitään. Ymmärrän nyt, että tuo vaan pahentaa tilannetta. Sinä päivänä, kun voimani olisivat loppuneet, kaikki olisi romahtanut. Olisin sairastunut vahvuuteeni. Heikkona voin näyttää, mitä tunnen ja siksi se on vahvuus. Tuon olen oppinut romahduksen läpikäyneenä kolmevuotta sitten. Olen päättänyt antaa itkun tulla kun on sen aika. Tiedän sen nopeuttavan paranemista. Ymmärrän etsiä erostakin hyvää. Vaikka nyt sattuukin ja yritän jaksaa uskoa, että ero on hyvä meille kaikille. Ex-puolisoni voi elää vapaammin opiskeluaikaa, kuten nuorena. Minun ei tarvitse kantaa vastuuta ja huolta hänestä samalla tavalla kuin ennen. Uskon kuite...