Läsnäolo

Kiireen tunne ei tule siitä että on paljon tekemistä, vaan läsnäolon puutteesta.

Kun ajattelen niitä hetkiä jolloin olen tuntenut oloni parhaimmaksi, aloin pohtimaan miksi. Kun törmäsin tuohon sanontaan, huomasin, että tuo läsnäolo tuntuisi olevan avain hyvänolon tunteeseen.

Jos tietoisesti suljen kaiken muun mielestäni ja keskittyn yhteen asiaan kerrallaan huomaan että tuon asian merkitys avautuu uudella tavalla. 

Jos kuuntelen jonkun toisen kertomusta heidän elämästään, ja mielessäni näen tuon kertomuksen kuvituksen, herättää se saman tapaisia tunteita minussa, kun se on herättänyt kertojalleen noissa hetkissä. Voin jakaa nuo kertojan kokemukset. 

Samoin jos itse kerron omista kokemuksistani saan kokea uudestaan nuo elämän hetket, jos joku on läsnä kuutelemassa minua. Tuntea samaa iloa uudestaan. Vaikka ikävien ja surullisten tunteiden jakaminen on vaikeaa, on se vielä tärkeämpää kuin ilojen. Vaikeiden tunteiden puhuminen auttaa puolittamaan ne, jos joku on todella läsnä jakamassa ne.

Ihmisen mieli on kummallinen. Se voi tehdä taivaasta helvetin tai helvetistä taivaan. Jos emme voi jakaa elämämme kokemuksia jonkun kanssa, varsinkin ikävien tunteiden muistot tekevät melkein minkä tahansa ympäristön helvetiksi. Jos en koe että joku toinen on kanssani jakamassa elämäni, sillä ei tunnu olevan merkitystä. Jos en tunne että joku haluaisi mitä näen tai koen, miksi edes haluaisin huomata mitä ympärilläni tapahtuu. Jos mieleni on synkkä se saa minut vaan huomaamaan lisää synkkiä asioita. 

Mutta ympärillämme ei ole pelkästään huonoja ja ikäviä asoita. Ympäriltämme löytyy enemmän positiivistä kuin negatiivistä.

Tarvitaan Ihmisiä jotka kohtaavat toisen samanarvoisena, riippumatta siitä missä elämäntilanteessa he ovat. Tarvitaan ihmisiä jotka kuuntelevat. Tarvitaan enemmän ihmisiä joilla on rohkeutta jakaa kokemansa tapahtumat muiden kanssa. Se auttaa huomaamaan, että suurin osa meistä on ihan samanlaisia kuin minäkin.

Tarvitaan enemmän ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää toista ihmistä, vaikka he eivät olisikaan kokeneet samoja asoita kun tuo toinen. Tarvitaan ihmisiä, jotka hyväksyvät itsensä sellaisena kuin he kokevat olevansa. Ja ennekaikkea tarvitaan ihmisiä jotka antavat muiden olla juuri sellaisia kun he juuri nyt on.

Olisiko valinta päättää elää tässä hetkessä ilman kiireen tunnetta , tässä ympäristössä ilman halua olla muualla, saada aikaan tunne, että elämä onkin itseasissa hyvä sellaisena kun se on.

Tarvitsen läsnäoloa.