Hetkeks aikaa jää

 

Viimeiset pari viikkoa on olleet vaikea nukkua kunnolla. Yöunet on jääneet neljän ja seitsemän tunnin välille. Usein oloni on tuntunut ihan normaalille. Kokoemukseta tiedän, että noin ei pitäisi olla. Luontevin selitys unettomuudelle on stressi. Stressikin on täysin ymmärettävä, kun olen menossa läpi täysin uudenlaista vaihetta elämässäni. Vaihetta, missä en tuntenut varmuutta oikeastaan mistään, mihin suuntaan asiat tulevat menemään. Samalla kuitenkin yrittäen vakuuttaa, että tästäkin selviän. Jatkan elämää eteenpäin toivottavasti uutta oppineena.

Tuosta strssin ja unettomuuden vaikutuksesta olen varmasti ollut poissaoleva, vaikka olisimmekin kohdanneet. Samoin varmaankin normaalia hiljaisempi.

Tiistaina oli ensimmäinen yhteinen tapaaminen sovittelussa lasten asumisen ja hoidon suhteen. Ellei nyt ihan mitään kummallista tapahdu, pääsemme sopimukseen, jonka kansssa voimme jatkaa elämäämme. Tuo tapaaminen helpotti minun oloani. Odotin, että se olisi jo helpottanut nukkumista. Tavallaan se auttoikin. Täytynee hyväksyä, että unirytmin korjaaminen ottaa oman aikansa. Kaikki pysyvät muutokset ottavat aikansa.

On viikkooni mahtunut myös muutakin. Maanantaina kävimme poiken kanssa luistelemassa lähijärven jäällä. Jäät oli niin vahvoja, ettei ne edes paukkuneet. Hämärässä järven jäällä oli oma hieno tunnelmansa.

Torstaiaamuna oli työpaikan höntsäjääkiekkoa. Onneksi minulla oli kaikki suojat päällä. Kerran kaaduin aivan seljälleen lyöden kypärän jäähän. Onneksi se oli kypärä eikä pääni. Jääkiekko on muutenkin kaukana omasta vahvuusalueesta. Toisaalta tiedän, että on hyvä tehdä niitä asoita, joita ei osaa. Koska niistä saa helpoten onnistumisen elämyksiä. Totuuden nimissä kuitenkin ne tuottaa enemmän epäonnistumisia. Mutta pysyypähän mieli nöyränä.

Torstai iltana on ystäväni kanssa katsomassa Sir Elwoodin hiljaisten värien keikkaa. Vaikka tunnistikin monta heidän kappalettaan, en tuntenut niitä syvällisemmin. Ystäväni, joka oli seurannut yhtyettä pidempään osasi kertoa myös yhtyeen historiasta. Kun kuulee, mistä aiheista laulut on syntyneet, on helpompi tuntea samoja tunteita, kun lauluntekjiä.

Hyvä veli kappale kertoi yhtyeen jäsenen tapaturmaisesta menehtymisestä. Jos pois meno on aina yllätys, on se tapaturman kautta varmasti vieläkin hankalampi käsitellä. Varskin, kun se tulee ennen elämän keski-ikää.

 

Sen yön jälkeen kun aamua ei tullut

Päättyi nuoruus ja päättyi syyttömyys

Sinä vuonna kun kesää emme saaneet

Vaan kevään jälkeen saapui pitkä syys

 

Yksi joukosta on poissa

Hän on meidät jättänyt

Ja tämä suru nyt meitä vanhentaa

Hyvä veli en sitä silloin ymmärtänyt

On jo paljon myöhäisempi

Kuin me koskaan luultiinkaan

 

Emme ikuisiksi syntyneet kukaan

Kaikki tulleet on tänne kuolemaan

Ja jokaiselle merkitty on päivä

Jolloin hänet kotiin kutsutaan

 

Mutta kun joukosta on poissa yksi hyvä mies

Kuin lähtenyt ois ennen aikojaan

Hyvä veli en sitä silloin ymmärtänyt

On jo paljon myöhäisempi

Kuin me luultiinkaan

 

Minä pettäisin sinut jos jättäisin

Kaiken kesken ystäväin

Meillä muuten kai laskut kävi tasan

Mutta tässä kohtaa velkaa jäin

 

Olet joukosta poissa iso suuri mies

Loput kuittaan kun taas kohdataan

Minä kiirehdi en mutta ymmärrän sen

On jo paljon myöhäisempi, paljon myöhäisempi

Kuin mä koskaan luulinkaan

 

Elämällä on tapan yllättää. Mitä minulla on, en välttämättä edes ymmärrä, ennen kun sen menetän. 

Sir Elwoodin ”Älä mee” tiivistää monta tärkeää asiaa minunkin elämässäni.

Sull' on kauniit kasvot, sull' on terävä pää

Punaset hiukset ja sun silmistäs nään

Etten oo ensimmäinen en, joka pyytää sua mukaan

 

Ja mull' on likanen paita ja liian vähän rahaa

Mä mä oon istunut niin kauan ja hei mull' on aikaa

Jäisit kun mä pyydän, mua kuuntelemaan

 

Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeksi pyysin jotain näin

Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin

Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua

Kun mä pyydän:

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa, hetkeks aikaa jää

 

Näätkö levottomat kasvot jotka harhailee vaan

Pienet yksinäiset sielut jotka odottaa

Että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan

 

Tääll' on liian monta kättä ilman taluttajaa

Tääll' on liian monta suuta ilman sanottavaa

Eikä se mitä sä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan

 

Mä oon leikkinyt niin kauan, mä tahtoisin viimein jo lopettaa

Mä oon liian monta kertaa herännyt, kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan

Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua

Kun mä pyydän:

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa, hetkeks aikaa jää

 

Tää ei oo sattumaa, tää on kohtaloo, tää on kaikki tässä nyt

Sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt

Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan

Sä voit nauraa läpi päivät, sä voit huutaa läpi yöt

Sä teet niin kuin sä tahdot, jonkun kädestä sä syöt

Ei mitä kaipaat, vaan mitä tarjotaan

 

Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeksi pyysin jotain näin

Siit' on aivan liian kauan, kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin

Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua

Kun mä pyydän:

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää

Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa, hetkeks aikaa jää

 

Elämän arvaamattomuus tekee mahdottomaksi luvata mitään pysyvää fyysisessä maailmassamme. Siksi tuo pyyntö on tarkka ja totuudenmukainen: ”Hetkeks aikaa jää”