Elämä on se mitä tapahtuu.

En ollut edes ajatellut, että 50v synttäreillä olisin tehnyt mitään suuresti normaalista poikkeavaa.

Pari viikkoa sitten äitini mainitsi, että vanhempani ja isosiskoni Pirjo olivat sopineen tulevansa Hyvinkäälle syntymäpäivänäni. He olivat sopineet tuovansa kaikki ruoat mukanaan, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Viikon tuon jälkeen ajattelin, että minä voisin savustaa lohta, tehdä perunamuusia ja salaatin. Viimeviikolla sitten soittelin muille sisaruksilleni, että pääsevätkö he Lauantaina kotiimme. Siskoni Pirjon lisäksi Sari ja Satu lupasivat tulla. Veljilläni oli jo muuta ohjelmaa.

Torstaina ystäväni Anna pyysi minut lounaalle Perjantaina. Perjantaiaamuna työpaikallani ihmeteltiin, miksi oli paikalla. Yleensä työntekijät on ottanut sen vapaaksi. No, päätin ottaa iltapäivän vapaaksi. Ajattelin, että tuo olisi hyvä muutenkin. Ystäväni, jonka kanssa olin menossa lounaalle yleensä käy niin, että en edes huomaa ajan kulumista. Aika vaan katoaa.

Lounaalla, kun kerroin iltapäiväni olevan vapaa ilman suunnitelmia, päädyin lähtemään mukaan ystävämyynti tapahtumaan. Ystävämyynnissä oli myynnissä vaatteita ja sisustustavaroita. Ajattelin vaan mennä mukaan. Ennen myyntipaikalle saapumista ajattelin, että olihan minulla ollut lista vaatteista, joita minun pitäisi ostaa enennen talvea. Löysimmekin pari takkia, talvikengät, paidan ja ison kasan sukkia. Tuo iltapäivä oli tosi mukava.

Perjantai-iltana söimme vakiosyntymäpäivä ravintolassamme. Veljeni Seppo tyttöystävänsä kanssa pääsi myös Heikin, Nikon ja minun mukaan syömään.

Eilen aamulla heräsin ihan rauhassa. Isoveljeni Matti soitti olevansa ohikulkumatkalla, ja ehti käydä luonani.  Edellisestä tapaamisestamme olikin mennyt jo useampi vuosi.

Siivotessani keittiötä ajattelin, että minun pitää hakea myös tuoretta leipää. Huomasin myös, että minullahan ei ole tarpeeksi kahvimukeja eikä pieniä lautasia. Riihimäellä on mukava leipomo, josta ajattelin käydä hakemassa leivät. Samalla päätin hakea mukeja ja lautasia. Ensin ajattelin vaan ostaa jotain käytännöllistä. Matkalla päätin, että nuo mukit ja lautaset olisivat myös hyvä muisto tästä viikonlopusta. Löysinkin kivan yhdistelmän, mikä varmasi tuo iloa pitkään kodissamme.

Seuraava vaihe sitten menikin ihan perheemme normikaavan mukaa. Kaikki saapuu paikalle aiemmin kuin pitäisi. Mutta niinhän tiesin tapahtuvan muutenkin. Siskoni auttoivat viimeistelemään valmistelut.

Minulla, niin kuin muillakin, oli mukava iltapäivä yhdessä. Spontaania, rentoa aikaa. Kaikki loksahti paikoilleen ilman stressiä tai tarkkaa suunnitelmaa. Perheeni on siitä mielenkiintoinen, että vaikka emme näekään tai juttele usein, kun näemme, niin olisi kun tuota väliaikaa ei olisi ollutkaan.

Elämä on se mitä tapahtuu.

Pink Floydin Dark side of the moon levyltä ei saisi ottaa vaan osaa. Siksi, että se on kokonaisuus, joka selittää koko elämänkaaren. Tuon levyn lopun ”Eclipse” tiivistää elämän sisällön.

“All that you touch
All that you see
All that you taste
All you feel

All that you love
All that you hate
All you distrust
All you save

All that you give
All that you deal
All that you buy
Beg, borrow or steal

All you create
All you destroy
All that you do
And all that you say
And all that you eat
And everyone you meet (everyone you meet)

All that you slight
And everyone you fight
All that is now
All that is gone
All that's to come
And everything under the sun is in tune
But the sun is eclipsed by the moon”

Aurinko ja valo on yleensä kielikuva tietoisuudelle. ” But the sun is eclipsed by the moon”. Kuunvarjo minulle tarkoittaa tässä hetkessä läsnäolon puutetta ja todellisuuden hyväksymättömyyttä.

Kaikki järjestyy, jos hyväksyn mitä tapahtuu. Ja ymmärrän oman osani tapahtumista. Niin, ja ympärillä on ihmisiä joiden kanssa jakaa tapahtumaketjua, jota elämäksi kutsutaan.

“Life is what happens, while we are busy making other plans”, John Lennon

Pink Floyd - Eclipse (with Lyrics) - YouTube