Looginen humanisti

  Tänä viikonloppuna vanhempi poikani on äitinsä luona. Samaan aikaan nuorempi poikani oli kaverillaan yökylässä. Poikien poissaolon olen tuntenut sekä kuullut hiljaisuutena kodissamme. Eilen purimme naapurini kanssa pois talojemme välisen lahonneen lauta-aidan. Purkuun ja poisvientiin meni aikaa pari tuntia. Tuo purku on ollut työlistalla jo muutaman vuoden jääden tähän asti tekemättä. Usein tuntuu, että aloittaminen on vaikein asia tekemisessä. Kun pääsen työn alkuun, huomaan usein työnteon olevan mukavaa. Varsinkin, kun sitä tekee samaan aikaan jonkun toisen kanssa. Samalla voi myös jutella, mitä mielessä liikkuu. Tänään aamulla tein korvapuusteja. Eräs ystäväni sanoikin minun olevan korvapuustintuoksuinen isä. Korvapuustien tekeminen on ollut minun ja poikien yhteinen homma jo yli kymmenen vuoden ajalta. Niiden tuoksu tuo minulle mieleen lapsuuden. Samoin kädenlämpöinen taikina   on korvike toisen ihmisen ihon kosketukselle. Elämässäni en aina huomaa, sitä mitä minul...

  Naapurini muistutti minua eilen hänelle tärkeästä päivämäärästä. Viisi kuukautta sitten hänen piti tehdä vaikea päätös ja viedä hänen rakas koiransa lopetettavaksi. Yksinelävälle miehelle tuo koira merkitsi paljon. Koiran menetys tuli myös muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli jäänyt eläkkeelle. Tuota lopullista koiran lopettamispäätöstä oli edeltänyt reilun kuukauden jakso, jolloin hän oli hakenut kaikkea mahdollista hoitoa koirelleen niiden kuitenkaan auttamatta. Sinällään tuo lopullinen päätös ei ollut yllätys. Vaikkakin vaikea. Kun naapurini tuli tuona päivänä sanomaan, että hänen pitää viedä koiransa piikille ymmärsin sen olevan hänelle vaikea päivä. Kysyessäni, että haluaako hän, että lähden mukaan oli hänen reaktio siihen, että tarkoitatko sitä todella. Nuo sanat tuli kyynelten saattelemina. Kun Suomalainen kultturin mies itkee, ollaan isojen asioiden äärellä. Kasvatettiihan minutkin siihen malliin jo lapsena, että isot miehet eivät itke. Samoin kasvatettiin myös pit...

  Tämä viikko on ollut hyvä. Viikkoon on mahtunut kaksi kävelylenkkiä tärkeän ystävän kanssa. Samoin pitkiä puheluita illalla, joissa olemme jutelleet milloin mistäkin. Viikossani on ollut myös monta mukavaa päivää töissä. Useimmiten käyn kotona lounaalla, että voin käyttää koirat ulkona. Kahtena päivänä kuitenkin kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Nuo lonashetket on hyviä mahdollisuuksia jutella ihan vapaasti mistä vaan. Ja samalla myös nauraa ihan hulluillekkin jutuille. Eikä nuo hullut jutut jää vaan lounastauoille vaan myös moni kohtaaminen kesken työpäivän on ollut mieltä nostattava. Noiden hetkellisten kohtaamisten voimalla saa jaksaa keskittyä paremmin työtehtäviin. Ihan aikuisten oikeasti meillä on hyvä ja välittävä työyhteisö. Ja olen ylpeä, että saan olla osa tuota ryhmää. Tähän viikkoon on sisältynyt myös kahden artistin keikalla käynti. Keskiviikkona olin Suvi Teräsniskan keikalla. Suvin keikka oli tosi kodikas. Hänen nöyrä naapurintyttömäinen olemus yhdistetty...

  Ajattelin eilen, että tästä olisi tullut ensimmäinen viikko, että en olisi keksinyt mistä kirjoittaa. Kun tänään heräsin aamuyöstä ja aloin käymään läpi viikkoani mielessäni huomasin, että se oli ollut normaalia täydempi. Kiire sekä iso tunnemyrsky teki sen, ettei ollut ihan samalla tavalla aikaa huomata mitä ympärilläni on. Samoin oli vaikeampaa muistella mistä olen kavereideni kanssa puhunut. Eilinen päivä oli kuitenkin hyvä palautumispäivä. Exäni tuli pakkaamaan tavaroitaan sekä jäi myös yöksi.Tuo ihan vaan käytännön syistä. Lupasimme etukäteen, että emme riitele. Sanoin myös tekeväni parhani, että olen pois näkyviltä. Vietinkin eilen paljon aikaa ulkona. Ulkona puuhastelu oli hyvää palautumista, jonka seurauksena mieleni on nyt levollinen. Tänä viikonloppuna on ilma ollut yllättävänkin lämmin. Perjantai-iltana ajoimme poikien kanssa pyörillä keskustaan lempi pitsapaikaamme. Paluumatkalla ihaimme valaistuja rakennuksia. Nuo valot, sekä lämmin ilta loi ihan omanlaisen tunne...

  Tiistaina saimme arvion kiinteistömme hinnasta ositusta varten. Osituksen jälkeen yksi me tekijä purkaantuu. Arvio oli siinä mielessä hyvä, että voin saada koko taloomme liitetyn lainan omiin nimiini. Tuo on minun mieltäni huojentava tieto. Vanhassa talossa asuminen ei ole laiskin tapa elää. Tuo siksi, että tekemistä riittää melkein koko ajan. Toisaalta tuo sopii minulle, koska pidän tekemisestä. Varskinkin, kun tuo tekeminen vaatii luovuutta. Ei ole varmuutta, mitä eteen tulee kun rakenteita purkaa. Noiden luovuutta vaativien joskus epätoivoisiltakin tuntuvien haasteiden edessä saa myös isoja onnistumisen elämyksiä. Eräs työkaverini osti vanahan maatilan yli kymmenen vuotta sitten. Hänelle sanottiin, että se ei ole hyvä sijoitus. Työkaverini vastaus oli kuitenkin, että hän ei tehnyt sijoitusta, vaan kodin perheelle. Vanhassa talossa asuminen ei todellakaan ole vaan asumismuoto, vaan elämäntapa. Ainakin minun tapaan elää, tämä kuintenkin sopii hyvin. On helppo löytää jotain t...

Kymmenkunta vuotta sitten katsoin tv ohjelman syöpää sairastavasta miehestä. Hän kertoi omasta matkastaan kuinka hän käsitteli tuon syövän tuoman elämänhaasteen. Hän tiivisti elämänsä perustan seuraavien ajatusten kautta. Useilla meillä on sanonta, että elämässä pitää vaan kuolla. Tuohon sanontaan liittyy myös toinen osa, joka vaihtelee tapauskohtaisesti. Hänen toinen osa tuosta sanonnasta oli, että elämässä pitää tehdä pääöksiä.  Elämässämme varmaa on todellakin, että kuolemme. Sekä joudumme tekemään päätöksiä. Lisäksi elämään tekemiemme päätösten seurausten kanssa. Tuo on todella hyvä tiivistys minkä otin osaksi elämäni perustaa.  Syöpää saiastavana hän ymmäräsi ja hyväksyi elämänsä rajallisuuden. Tuon hyväksyttyään, hänen elämänsä muuttui erilaiseksi. Oli helpompi olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Seuraava päivä ei todellakaan olen meille kenellekkään itsestäänselvyys. Jokainen päivä olisi hyvä elää kuin se olisi viimeinen. Ja eräänä päivänä se on totta. Tuon ymmärtämin...

Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristortaa. Hetkellisesti tuntuu ihan rauhalliselta kunnes joku tapahtuma tuo kyyneleet silmiini. Tapasin sattumalta exäni kaupassa eilen. Ensiksi tuntui, että oli mukava nähdä hänet. Sitten taas tuli epävarmuutta ja pelkoa siitä mitä tuo kohtaaminen tuo. Eikä muutamista vaihtamista sanoistamme ainakaan hukunut myötätunto toista kohtaan. Ainakaan minun puoletani.  Illan aikana aloin siivoamaan ja keräämään exäni tavaroita pois paikoista, joissa usein vietän aikaa. Niiden laittaminen laatikoihin oli tunteikasta. Silmäni kostuivat. Tavaroiden piilottaminen laatikoihin sai kaiken tuntumaan niin lopulliselta. Kun keräsin ne  exäni tavarat, jotka olivat häririnneet minua aiemmin, nostin yös katseeni seinille. Oikeastaan suurin osa talomme sisällä olevista tavaroista on tavalla tai toisella hänen. Tämä koti oli hänen perheellemme muovaama turvapaikka. Totesin, että en voi millään poistaa kaikkea hänen vaikutustaan ympäriltäni. Hänen mui...