Kaipuu. Anna Puun serkku.
Viikossani on ollut myös monta mukavaa päivää töissä. Useimmiten
käyn kotona lounaalla, että voin käyttää koirat ulkona. Kahtena päivänä
kuitenkin kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Nuo lonashetket on hyviä
mahdollisuuksia jutella ihan vapaasti mistä vaan. Ja samalla myös nauraa ihan
hulluillekkin jutuille. Eikä nuo hullut jutut jää vaan lounastauoille vaan myös
moni kohtaaminen kesken työpäivän on ollut mieltä nostattava. Noiden hetkellisten
kohtaamisten voimalla saa jaksaa keskittyä paremmin työtehtäviin. Ihan
aikuisten oikeasti meillä on hyvä ja välittävä työyhteisö. Ja olen ylpeä, että
saan olla osa tuota ryhmää.
Tähän viikkoon on sisältynyt myös kahden artistin keikalla
käynti. Keskiviikkona olin Suvi Teräsniskan keikalla. Suvin keikka oli tosi
kodikas. Hänen nöyrä naapurintyttömäinen olemus yhdistettynä hänen upeaan lauluääneen
ja tekstin tulkintaan on vaikuutavaa. Musiikin voimalla kerrotut tainat tuntuvat
todemmilta kun vaan pelkät tekstit.
Minun yksi voimabiisestäni on Suvin Täydellinen elämä. Sen
teksti on auttanut minua monesti ymmärtämään, että elämäni onkin ihan
tavallinen. Mutta tavallisuudessaan myös niin täydellinen kun vaan voi olla.
”Mul
on tapana ylös pistää kokemukset vaikeat
Pettymykset
ja eron hetket haikeat
Mul
on tapana lauluun laittaa myös ne hyvän muruset
Joiden
ohitse huomaamatta kävelet
Mul
on tapana mieltä purkaa, kertoo tosijuttuja
Ja
ne aiheet ovat kaikille tuttuja
Mul
on tapana lauluun laittaa mitä kuulin, mitä näin
Silloin
kaikkea en kanna sisälläin
Elämä
on varjoa ja valoa
Joskus
se kyyneliin tiristää
Silloin
kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä
on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil
on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita
Meil
on täydellinen elämä
Mul
on tapana mieltä purkaa, kertoo tosijuttuja
Ja
ne aiheet ovat kaikille tuttuja
Mul
on tapana lauluun käyttää tätä arpista sydäntäin
Silloin
kaikkea en kanna sisälläin
Elämä
on varjoa ja valoa
Joskus
se kyyneliin tiristää
Silloin
kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä
on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil
on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita
Meil
on täydellinen elämä
Kun
mä laitoin paperille kaiken minkä mä menetin
Siinä
samalla mä myös surut puolitin
Kun
mä laitoin paperille kaikki hölmöt pelotkin
Vihdoin laulaa ne ulos uskalsin
Elämä
on varjoa ja valoa
Joskus
se kyyneliin tiristää
Silloin
kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä
on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil
on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita
Meil
on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita”
Kun vaihtaa tuohon tekstiin elämäntaptumien jakamisen laulun
sijasta niistä kavereille kertomisen, se paljastaa mikä on auttanut minua
elämässäni eteenpäin.
Toinen keikka oli eilinen Samuli Putron klubi esiintyminen. Putron teksteihin tutustuminen tuli vähän sattumalta muutama kuukaisi sitten. Samulin tapa kertoa tarinoita lauluissaan on kiehtova. Tekstit on yksityskohtaisia ja tarkkoja huomiota ympärillä olevista asioista.
"Jokainen
tarvitsee otteesta lipsuvan elämän vaiheen
Keskellä
tietä ei rekkojen vauhtia pysäytä mikään
Me törmätään nyt
Jokainen
tarvitsee särjetyn sydämen
Lainatun
hupparin, jota ei palauta
Huutaen
Turkuun, takaisin liftaten
Surun
ja vieläkin syvemmän surun
Jokainen
tarvitsee halpoja kaljoja
Ystävän,
jolle voi sanoa ystävä
Jokainen
tarvitsee tulevan hämärän
Valot
ja kipeän, kaikuja synkistä metsistä
Jokainen
tarvitsee hitaita muistoja
Kellon
tai loman, jääkylmän järven
Hiljaisen
laiturin, Euroopan kaupungin
Keskustan
kartan, hajonneet unet
Jokainen
tarvitsee halpoja kaljoja
Ystävän,
jolle voi sanoa ystävä
Jokainen
tarvitsee tulevan hämärän
Valot
ja kipeän, kaikuja synkistä metsistä
Kun
sähköt on katkenneet
Sireenit
huutavat
Askeleet
juoksevat
Savu
on sankkaa
Jokainen
tarvitsee hädänkin hetkii
Jokainen
tarvitsee itkuisen puhelun
Löytyneen
passin, kastuneen teltan
Aamuja,
jotka ei yön läpi tulleetkaan
Auringonsäteen
Jokainen
tarvitsee halpoja kaljoja
Ystävän,
jolle voi sanoa ystävä
Jokainen
tarvitsee tulevan hämärän
Valot
ja kipeän, kaikuja synkistä metsistä
Jokainen
tarvitsee
Jokainen
tarvitsee"
Sanat on todellakin miekkaa vahvemmat. Sanojen merkitys sekä niiden tuomat tunteet tekevät elämisestä rikkaamman. Suvilla on kappale nimeltään ”Kaipuu”. Ennen tuon kappaleen esittämistä, hän kertoi bändin jäsenen keksineen tuon heiton, että Kai Puu on Anna Puun serkku. Tuo sai toi rekaktiona ison naurunremakan klubilla. Vieressäni ollut naishenkilö ratkeili vielä nauruun koko tuon kappaleen ajan. Vaikka laulu olikin kaihoisa. Vähän sama käy minulle vieläkin. Mikä voi olla ihan hyvä asia. Kaipuun aiheuttama surumielisyys vaihtuu iloon. Ilo on ihan sopivaa myös näin pyhäinpäivän aikaan. Vaikka kaipaammekin niitä, jotka eivät ole enää täällä voimme myös muistaa heidän elämäämme heidän kauttaan tulleet ilon hetket. Se, että he eivät ole enää täällä, ei ole se huonoin asia. Olisi ollut vielä huonompi, että he eivät olisi edes ikinä eläneet.
Elämämme ohi menemisen uhka on meillä kaikilla. Muista tehdä niitä asioita, jotka saavat sinut tuntemaan, että todella elät. Elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen. Eräänä päivänä se on totta.
Minulle nuo Samulin hädänhetken auringon säteet olette kaikke te, joilla on aikaa olla kanssani tavalla tai toisella. Iso kiitos teille siitä.
Kommentit
Lähetä kommentti