Looginen humanisti

Kävellessäni pihani lähellä huomasin vuosia sitten kadottamamme frisbee kiekon. Sen näkeminen vei minut poikieni kanssa viettämiin ilontäyttämiin iltoihin. Huomasin sitten reunassa olleet hampaanjäljet. Se muistutti perheenjäsenistä, joita ei ole enää täällä fyysisessä maailmassa. Meillä oli kaksi koiraa, jotka halusivat olla mukana ryhmää, aina kun mahdollista. Kiekon heittely ei koirilta sujunut. Niiden kaappaaminen ja tuhoaminen sitäkin paremmin. Koirille on tärkeää kuulua johonkin joukkoon. Ne tarvitsevat oman laumansa. Ihan kun me ihmisetkin. Koirien fyysinen elämä on lyhyempi kun meillä ihmisillä. Joudumme kohtaamaan myös niistä luopumisen. Nuo lopullisen luopumisen hetket muistuttavat fyysisen elämän rajallisuudesta. Meillä on se aika joka meillä on. Kiekon näkeminen vei minut toiseen todellisuuteen. Fyysisen maailman lisäksi elän mieleni sisällä muistoissa. Joskus pohdin, mitä todella omistan. Päädyin, että omistan ainoastaan mieleni. Jopa kehoni on vaan minulla lai...

Tänä viikonloppuna, osa maailmaa tuli vieraakseni kahden nuoren aikuisen muodossa. Heistä toinen oli Ranskalainen poliisi. Toinen Brasiliasta kotoisin oleva, Irlannissa asuva, terveydenhoitaja. Heidän kanssaan on mukava keskustella. Nuorilla on useimmin positiivisempi tulevaisuuden kuva kun meillä jo elämää nähneillä. Todellisuus on todellakin itsepintainen illuusio. Omassa mielessämme käsitys elämästä sekä maailmasta muodostuu vahvasti kokemustemme kautta. Oli mielenkiitoista keskustella Ranskan yhteiskunnan tilanteesta miten poliisi sen kokee. Poliisia harvemmin kutsutaan paikalle, kun asiat on hyvin. Ihmisten raadollisten ongelmien kohtaaminen varmasti piirtää tummemman kuvan elämästä, kun moni muu työ. Brasilialaisen kulttuurin kasvattama terveydenhoitaja osaltaan näkee myös elämän varjopuolia. Kuitenkin lämminhenkisellä kohtaamisella hän tuo varmasti hyvää monen apua tarvitsevan elämään. He tiesivät, että Suomi oli monena vuotena valittu maailman onnellisemmaksi kansaksi. Tuon ku...

Kotini avaaminen Vuosi sitten avasin kotini  AirBnb  vieraille. Kotini avaaminen ihan tuntemattomille oli haastava, mutta kasvattava kokemus. Koti on kuitenkin erittäin henkilökohtainen asia. Henkilökohtaisen asian avaaminen muiden arvosteltavaksi on todellakin rohkeutta vaativa päätös. Kokemukseni kotini avaamisesta olivat todella hienot. Kun vieraat saapuivat vapaa-ajalla, ovat he jo lähtökohtaisesti hyvällä mielellä. Siksi nuo kohtaamiset olivat voimaannuttavia. Oli mukava seurata lasten iloa keinussa,  trampoliinillä  sekä paljussa. Suurin ilon aihe oli kuitenkin nähdä perheiden viettävän aikaa yhdessä. Muistatin vanhempia, että lapsille tärkeintä usein on lämminhenkinen,  läsnäoleva  yhdessäolo. Ilman kiireen tunnetta. Noiden ihmisten kohtaamiset auttoivat minua ymmärtämään myös ihmisten kohtaamattomuutta. Vaikka olisinkin itse valmis kohtaamaan jonkun uuden ihmisen, pitää tuon toisen olla myös valmis samaan. Kiire ja stressi tekee meistä p...

Parisuhde olisi helppo määritellä seksin kautta. Tuo tavallaan tekisi helpoksi asettaa joku suhde erityisasemaan elämässäni. Fyysisen puolen lisäksi on  parisuhteessa henkinen ulottuvuus. Henkinen side on myös iso osa seksuaalisuutta. Se vaikuttaa isosti,  miltä seksi tuntuu. Varsinkin fyysisen osuuden jälkeen. Mietin osatekijöitä toimivan henkisen yhteenkuuluvuuden mudostumiseen: Aitous Avoimuus Anteeksianto Arvostus Empatiakyky Kiinnostus ymmärtää toisen elämäntarina  Vastavuoisuus Läsnäolo Halu auttaa toista tarvittaessa Itsetunto Itseymmärrys Kykyä ymmärtää omat tunteet ja tarpeet Kykyä ilmaista tunteet tarpeet toiselle sopivalla tavalla Rohkeutta tulla nähdyksi epätäydellisenä Osata olla lähellä sekä antaa tilaa Luottamus Vapaus. En pakkoa olla yhdessä. Aisteja miellyttävä Yhteisen kielen löytäminen  Halu löytää tavat ratkaista haasteet Huumori Parisuhteen muodostaminen ja ylläpito vaatii aikaa, energiaa ja sitoutumista.  Nykyinen elämän tapamme...

En ollut edes ajatellut, että 50v synttäreillä olisin tehnyt mitään suuresti normaalista poikkeavaa. Pari viikkoa sitten äitini mainitsi, että vanhempani ja isosiskoni Pirjo olivat sopineen tulevansa Hyvinkäälle syntymäpäivänäni. He olivat sopineet tuovansa kaikki ruoat mukanaan, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Viikon tuon jälkeen ajattelin, että minä voisin savustaa lohta, tehdä perunamuusia ja salaatin. Viimeviikolla sitten soittelin muille sisaruksilleni, että pääsevätkö he Lauantaina kotiimme. Siskoni Pirjon lisäksi Sari ja Satu lupasivat tulla. Veljilläni oli jo muuta ohjelmaa. Torstaina ystäväni Anna pyysi minut lounaalle Perjantaina. Perjantaiaamuna työpaikallani ihmeteltiin, miksi oli paikalla. Yleensä työntekijät on ottanut sen vapaaksi. No, päätin ottaa iltapäivän vapaaksi. Ajattelin, että tuo olisi hyvä muutenkin. Ystäväni, jonka kanssa olin menossa lounaalle yleensä käy niin, että en edes huomaa ajan kulumista. Aika vaan katoaa. Lounaalla, kun kerroin iltapäiväni...

Keväällä ajattelin miten voin rauhoittaa mieltäni muutosten myllertämässä maailmassa. Jo keväällä näytti, että tulevasta talvesta tulee haastava ruoan ja energian suhteen. Samaan aikaan olin tehnyt päätöksen työpaikan vaihdosta. Monta asiaa oli ilmassa ilman varmuutta.  Omilla valinnoillani ja teoilla voin  vaikuttaa tilanteeseeni. Muistaessani valintojen merkityksen, se voimaannuttaa. Kaikki ei tapahdu minusta riippumatta.  Helpoimpana tapana varmistaa edes jollakin tapaa ruokaa talveksi pidin perunoiden istuttamista. Ajattelin ensiksi istuttaa niitä omaan pihaan.  Luovuin tuosta ajatuksesta nopeasti, koska pihani on suomaastoa eikä siksi helppo perunan kasvatukseen. Kun puhuin tuosta perunan kasvatuksesta isälleni, he istuttivat normaalia suuremman alan perunaa omaa peltoonsa. Viime Sunnuntaina menin Heikin kanssa keräämään niitä. Isäni teki pitkän työuransa koneilla. Sen vuoksi kotipaikallani on vieläkin kaikenlaisia koneita. Suuri osa niitä isäni rakentamia, tai ...

Olen kokenut maailman kylmänä ja yksinäisenä paikkana. En vaan käsittänyt, että tuo kylmyys ei tullutkaan aina ympäristöstäni. Vaan usein sisältäni.  En ajatellut olevani riittävä itselleni. Piilotin riittämättömyyden niin syvälle, että en tiennyt mitä tarvitsin. Yritin ansaita hyväksynnän olemassaolooni. Mennäkseni siitä vaan kauemmaksi. Joku välitti minusta silloin, kun olin pohjalla. Ymmärsin mikä lämmittää tämän maailman. Pyyteetön välittäminen. Odottamatta mitään takasin. Kun sain tuon osakseni, aloin matkani erilaiseen elämään. En enää tarvinnut esittää roolia. Minä kelpasin vaikka olin rikki. Kelpaan siis aina.  Tuo toinen otti oman rakkauden viittansa ja kietoi sen minulle suojaksi kylmyyttä vastaan. Opin välittämään muista. Mutta myös itsestäni. Kun en itse tarvitse tuota viittaa, voin antaa omaani sitä tarvitsevalle. Tuntien hetken maailman kylmyyden. Kunnes olen tehnyt itselleni uuden. Ystävieni avulla. Jos sinulla on tuo viitta, etsi joku, joka tarvitsee ...