Looginen humanisti

Törmäsin väittämään kolmisen vuotta sitten, että puolet ihmisistä tuntee tunteet ja puolet ajattelevat ne. Tuon luettuani, ajattelin kuuluvani tuohon tunteet ajattelevien ryhmään. Katsomalla taaksepäin, uskon kuitenkin että olin monella tapaa silloin enemmän tunteiden vietävänä kun uskoinkaan. Ajattelen usein varmasti liiankin kaavamaisesti asioita. Itselleni tapa yrittää ymmärtää asioita on hajottaa isot asiat pienemmiksi osiksi ja ymmärtää noiden pienten osien toiminta riittävän hyvin. Sen jälkeen yritän ymmärtää, miten nuo pienet osat liittyvät toisiinsa. Tunteisiin liittyy minulla myös käsitys aikuisuudesta. Aikuisuus minulle tarkoittaa minulle kykyä hallita tunteeni tilanteeseen sopivalla tavalla. Sekä myös ilmaista tunteeni niin, että tulen ymmärretyksi. Mikä on tunne minulle? Tunne on minulle sekoitus siitä, mitä aistini havaitsevat ympäristöstäni sekoitettuna siihen, miten aivoni tilanteen tulkitsee. Se on jonkulainen tieto jostakin. Mutta todellakaan tunteet eivät ole to...

Kiireen tunne ei tule siitä että on paljon tekemistä, vaan läsnäolon puutteesta. Kun ajattelen niitä hetkiä jolloin olen tuntenut oloni parhaimmaksi, aloin pohtimaan miksi. Kun törmäsin tuohon sanontaan, huomasin, että tuo läsnäolo tuntuisi olevan avain hyvänolon tunteeseen. Jos tietoisesti suljen kaiken muun mielestäni ja keskittyn yhteen asiaan kerrallaan huomaan että tuon asian merkitys avautuu uudella tavalla.  Jos kuuntelen jonkun toisen kertomusta heidän elämästään, ja mielessäni näen tuon kertomuksen kuvituksen, herättää se saman tapaisia tunteita minussa, kun se on herättänyt kertojalleen noissa hetkissä. Voin jakaa nuo kertojan kokemukset.  Samoin jos itse kerron omista kokemuksistani saan kokea uudestaan nuo elämän hetket, jos joku on läsnä kuutelemassa minua. Tuntea samaa iloa uudestaan. Vaikka ikävien ja surullisten tunteiden jakaminen on vaikeaa, on se vielä tärkeämpää kuin ilojen. Vaikeiden tunteiden puhuminen auttaa puolittamaan ne, jos joku on todella läsnä jak...

Kun päätin aloittaa blogin pitämisen, ensimmäiseksi piti keksiä kuvaava nimi sille. Mielestäni looginen humanisti kuvaa hyvin kahta luonteenpiirrettäni. Työni on herättää henkiin elottomia luomuksia. En kutenkaan ole manaaja, vaikka huomaan yhä useammin viljelevän voimasanoja työpaikalla. Toimin suunnittelupäällikönä teollisuusautomaatiota valmistavassa yrityksessä. Tuo toimenkuva vaatii matemaattistyypistä loogista ajattelua. Suunnittelupäällikkö taas antaa ihan väärän kuvan toimintatavoistani. Teen työni täydellä taiteliajan intohimolla sekä toimintatavoilla. Tuo prosessi varmasti näyttää muiden näkökulmasta epäjohdonmukaiselta mutta lopputulos on kuitenkin pääsääntöisesti inhorealistisen yksinkertaista sekä toimivaa. Suunnittelutyö on usein luovaa, eikä valmiita ratkaisuja aina ole saatavilla. Jostain mielen syövereistä vaan tulee vaihtoehtoja, miten erillaiset tekniset haasteet voi toteuttaa. Tuo humanisti termi on sitten vaikeampi. Itse lähestyn sitä usein itsetukistelun kau...