Looginen humanisti

  Tänä viikonloppuna vanhempi poikani on äitinsä luona. Samaan aikaan nuorempi poikani oli kaverillaan yökylässä. Poikien poissaolon olen tuntenut sekä kuullut hiljaisuutena kodissamme. Eilen purimme naapurini kanssa pois talojemme välisen lahonneen lauta-aidan. Purkuun ja poisvientiin meni aikaa pari tuntia. Tuo purku on ollut työlistalla jo muutaman vuoden jääden tähän asti tekemättä. Usein tuntuu, että aloittaminen on vaikein asia tekemisessä. Kun pääsen työn alkuun, huomaan usein työnteon olevan mukavaa. Varsinkin, kun sitä tekee samaan aikaan jonkun toisen kanssa. Samalla voi myös jutella, mitä mielessä liikkuu. Tänään aamulla tein korvapuusteja. Eräs ystäväni sanoikin minun olevan korvapuustintuoksuinen isä. Korvapuustien tekeminen on ollut minun ja poikien yhteinen homma jo yli kymmenen vuoden ajalta. Niiden tuoksu tuo minulle mieleen lapsuuden. Samoin kädenlämpöinen taikina   on korvike toisen ihmisen ihon kosketukselle. Elämässäni en aina huomaa, sitä mitä minul...

  Naapurini muistutti minua eilen hänelle tärkeästä päivämäärästä. Viisi kuukautta sitten hänen piti tehdä vaikea päätös ja viedä hänen rakas koiransa lopetettavaksi. Yksinelävälle miehelle tuo koira merkitsi paljon. Koiran menetys tuli myös muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli jäänyt eläkkeelle. Tuota lopullista koiran lopettamispäätöstä oli edeltänyt reilun kuukauden jakso, jolloin hän oli hakenut kaikkea mahdollista hoitoa koirelleen niiden kuitenkaan auttamatta. Sinällään tuo lopullinen päätös ei ollut yllätys. Vaikkakin vaikea. Kun naapurini tuli tuona päivänä sanomaan, että hänen pitää viedä koiransa piikille ymmärsin sen olevan hänelle vaikea päivä. Kysyessäni, että haluaako hän, että lähden mukaan oli hänen reaktio siihen, että tarkoitatko sitä todella. Nuo sanat tuli kyynelten saattelemina. Kun Suomalainen kultturin mies itkee, ollaan isojen asioiden äärellä. Kasvatettiihan minutkin siihen malliin jo lapsena, että isot miehet eivät itke. Samoin kasvatettiin myös pit...

  Tämä viikko on ollut hyvä. Viikkoon on mahtunut kaksi kävelylenkkiä tärkeän ystävän kanssa. Samoin pitkiä puheluita illalla, joissa olemme jutelleet milloin mistäkin. Viikossani on ollut myös monta mukavaa päivää töissä. Useimmiten käyn kotona lounaalla, että voin käyttää koirat ulkona. Kahtena päivänä kuitenkin kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Nuo lonashetket on hyviä mahdollisuuksia jutella ihan vapaasti mistä vaan. Ja samalla myös nauraa ihan hulluillekkin jutuille. Eikä nuo hullut jutut jää vaan lounastauoille vaan myös moni kohtaaminen kesken työpäivän on ollut mieltä nostattava. Noiden hetkellisten kohtaamisten voimalla saa jaksaa keskittyä paremmin työtehtäviin. Ihan aikuisten oikeasti meillä on hyvä ja välittävä työyhteisö. Ja olen ylpeä, että saan olla osa tuota ryhmää. Tähän viikkoon on sisältynyt myös kahden artistin keikalla käynti. Keskiviikkona olin Suvi Teräsniskan keikalla. Suvin keikka oli tosi kodikas. Hänen nöyrä naapurintyttömäinen olemus yhdistetty...