Looginen humanisti

  Ajattelin eilen, että tästä olisi tullut ensimmäinen viikko, että en olisi keksinyt mistä kirjoittaa. Kun tänään heräsin aamuyöstä ja aloin käymään läpi viikkoani mielessäni huomasin, että se oli ollut normaalia täydempi. Kiire sekä iso tunnemyrsky teki sen, ettei ollut ihan samalla tavalla aikaa huomata mitä ympärilläni on. Samoin oli vaikeampaa muistella mistä olen kavereideni kanssa puhunut. Eilinen päivä oli kuitenkin hyvä palautumispäivä. Exäni tuli pakkaamaan tavaroitaan sekä jäi myös yöksi.Tuo ihan vaan käytännön syistä. Lupasimme etukäteen, että emme riitele. Sanoin myös tekeväni parhani, että olen pois näkyviltä. Vietinkin eilen paljon aikaa ulkona. Ulkona puuhastelu oli hyvää palautumista, jonka seurauksena mieleni on nyt levollinen. Tänä viikonloppuna on ilma ollut yllättävänkin lämmin. Perjantai-iltana ajoimme poikien kanssa pyörillä keskustaan lempi pitsapaikaamme. Paluumatkalla ihaimme valaistuja rakennuksia. Nuo valot, sekä lämmin ilta loi ihan omanlaisen tunne...

  Tiistaina saimme arvion kiinteistömme hinnasta ositusta varten. Osituksen jälkeen yksi me tekijä purkaantuu. Arvio oli siinä mielessä hyvä, että voin saada koko taloomme liitetyn lainan omiin nimiini. Tuo on minun mieltäni huojentava tieto. Vanhassa talossa asuminen ei ole laiskin tapa elää. Tuo siksi, että tekemistä riittää melkein koko ajan. Toisaalta tuo sopii minulle, koska pidän tekemisestä. Varskinkin, kun tuo tekeminen vaatii luovuutta. Ei ole varmuutta, mitä eteen tulee kun rakenteita purkaa. Noiden luovuutta vaativien joskus epätoivoisiltakin tuntuvien haasteiden edessä saa myös isoja onnistumisen elämyksiä. Eräs työkaverini osti vanahan maatilan yli kymmenen vuotta sitten. Hänelle sanottiin, että se ei ole hyvä sijoitus. Työkaverini vastaus oli kuitenkin, että hän ei tehnyt sijoitusta, vaan kodin perheelle. Vanhassa talossa asuminen ei todellakaan ole vaan asumismuoto, vaan elämäntapa. Ainakin minun tapaan elää, tämä kuintenkin sopii hyvin. On helppo löytää jotain t...

Kymmenkunta vuotta sitten katsoin tv ohjelman syöpää sairastavasta miehestä. Hän kertoi omasta matkastaan kuinka hän käsitteli tuon syövän tuoman elämänhaasteen. Hän tiivisti elämänsä perustan seuraavien ajatusten kautta. Useilla meillä on sanonta, että elämässä pitää vaan kuolla. Tuohon sanontaan liittyy myös toinen osa, joka vaihtelee tapauskohtaisesti. Hänen toinen osa tuosta sanonnasta oli, että elämässä pitää tehdä pääöksiä.  Elämässämme varmaa on todellakin, että kuolemme. Sekä joudumme tekemään päätöksiä. Lisäksi elämään tekemiemme päätösten seurausten kanssa. Tuo on todella hyvä tiivistys minkä otin osaksi elämäni perustaa.  Syöpää saiastavana hän ymmäräsi ja hyväksyi elämänsä rajallisuuden. Tuon hyväksyttyään, hänen elämänsä muuttui erilaiseksi. Oli helpompi olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Seuraava päivä ei todellakaan olen meille kenellekkään itsestäänselvyys. Jokainen päivä olisi hyvä elää kuin se olisi viimeinen. Ja eräänä päivänä se on totta. Tuon ymmärtämin...

Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristortaa. Hetkellisesti tuntuu ihan rauhalliselta kunnes joku tapahtuma tuo kyyneleet silmiini. Tapasin sattumalta exäni kaupassa eilen. Ensiksi tuntui, että oli mukava nähdä hänet. Sitten taas tuli epävarmuutta ja pelkoa siitä mitä tuo kohtaaminen tuo. Eikä muutamista vaihtamista sanoistamme ainakaan hukunut myötätunto toista kohtaan. Ainakaan minun puoletani.  Illan aikana aloin siivoamaan ja keräämään exäni tavaroita pois paikoista, joissa usein vietän aikaa. Niiden laittaminen laatikoihin oli tunteikasta. Silmäni kostuivat. Tavaroiden piilottaminen laatikoihin sai kaiken tuntumaan niin lopulliselta. Kun keräsin ne  exäni tavarat, jotka olivat häririnneet minua aiemmin, nostin yös katseeni seinille. Oikeastaan suurin osa talomme sisällä olevista tavaroista on tavalla tai toisella hänen. Tämä koti oli hänen perheellemme muovaama turvapaikka. Totesin, että en voi millään poistaa kaikkea hänen vaikutustaan ympäriltäni. Hänen mui...

Kerroimme pojillemme Tiistaina, että puolisoni muuttaa pois ja perheemme ei ole enää samanlainen kuin ennen.  Minullekkin tuo ero on kova paikka. Kirjoitin viestin, jossa kiitin kaikista näistä 22. vuodesta. Luulin että olisin voinut järkeillä tunteeni eron keskellä kuntoon. Epäonnistuin. Ennen olisin alkanut tekemään paljon töitä, että en olisi jaksanut tuntea mitään. Ymmärrän nyt, että tuo vaan pahentaa tilannetta. Sinä päivänä, kun voimani olisivat loppuneet, kaikki olisi romahtanut. Olisin sairastunut vahvuuteeni. Heikkona voin näyttää, mitä tunnen ja siksi se on vahvuus. Tuon olen oppinut romahduksen läpikäyneenä kolmevuotta sitten. Olen päättänyt antaa itkun tulla kun on sen aika. Tiedän sen nopeuttavan paranemista. Ymmärrän etsiä erostakin hyvää. Vaikka nyt sattuukin ja yritän jaksaa uskoa, että ero on hyvä meille kaikille. Ex-puolisoni voi elää vapaammin opiskeluaikaa, kuten nuorena. Minun ei tarvitse kantaa vastuuta ja huolta hänestä samalla tavalla kuin ennen. Uskon kuite...