No, onhan se hyvvee, jos sellasesta tykkee

Tämän aamun tunteita purkaessa aloin miettimään läsnäoloa. Mitä se on?

Läsnäolo minulle on fyysistä ja henkistä olemista samassa tilassa ja hetkessä. Huomion ympäristöni. Osaan tunnistaa tuntemukseni. Osaan ilmaista itseäni jollakin keinolla.

Läsnäolo juuri nyt on että olen yksin hiljaisessa, hämärässä huoneessa jossa kuulen kellon tikityksen taustalla. Istun mukavassa vanhassa nojatuolissa. Tuolissa, joka on tuomittu moneen kertaan täysin väriltään sopimattomaksi. Kuitenkin siinä istuessa tunnen oloni levolliseksi. Levollinen, koska istuessani tunnen ikään kun tulin halaavan minua. Korvaamaan puuttuvaa toista ihmistä, jonka kanssa jakaa tämän hetki. Ilmassa leijuu vielä aamukahvin tuoksu. Tai no ihan oikeasti kahvin tuoksua nyt enää ei tunnu. Mutta pitihän kaikille aisteille kirjoittaa jotain, että saisit muodostettua mielikuvan.

Läsnäolo yksinollessani tarkoittaa, että olen yhteydessä johonkin mystiseltä tuntuvaan sisäiseen vaikeasti määriteltävään voimaan. Tunteisiini ja tuntemuksiin. Ajatuksiin, jotka kumpuavat jostakin.

Me ihmiset olemme jotain kummallista. Itsetutkistelun kautta voin oppia muodostamaan käsityksen, miksi tunnen ja ajattelen jollakin tapaa. Tuo pohdinta voi pitää paikkansa. Tai olla pitämättä. Pohdinta saa minut pysähtymään miettimään miten ihmeellinen ihminen on. Huomasin juuri miten ihmeellinen sana viittaa ihmiseen. Olemme todellakin ihmeellisiä. Emme vaan yleensä muista sitä.

Mieletöntä. Jos meillä on joku hieno elämys, käytämme sanaa mieletön. Sen voisi purkaa, että kokemus ei ollut suunniteltu. Mielellinen varmaankin olisi sitä. Läsnäolo on rentoa heittäytymistä hetkeen. Mikä vaatii tuvallisen ja luotettavan fyysisen ja henkisen mielentilan.

”No, onhan se hyvvee, jos sellasesta tykkee” sanonta tuli Torstaina radiosta, kun menimme työkavereiden kanssa lounaalle. Tuossa yhteydessä ratkesin toisen Savosta kotoisin olevan kanssa nauruun. Tuossa yhteydessä puhuttiin kalakukoista. En muuten tunne yhtään ikäisitäni savolaista, joka oikeasti pitäisi kalakukosta. Ainakaan sen maun vuoksi.

Uskon, että jokainen, joka on kokenut läsnäolon tunteen, kaipaa sitä. Se jos joku on sellaista, josta oikeasti tykätä. Läsnäolon puute tuntuu minussa tyhjyytenä. Ikävänä yhteyteen omaan itseeni. Koen, että ennen kun voin muodostaa henkisen yhteenkuuluvuuden tunteen toiseen, pitää minun ensiksi olla yhteydessä omaan määrittelemättömään, ihmeelliseen, inhimilliseen, kolhiintuneeseen sieluuni. Sieluun, jota en voi täysin ymmärtää.

Läsnäolevaan sieluun, joka tekee elämästäni elämisen arvoisen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olenko minä elämän tarkoitus?

Viime joulun aikaan aloin miettimään, miksi toimin niin kuin toimin. Mikä tarkoitus toimillani on. Miksi ajattelen mitä ajattelen.   Synnymme tähän maailmaan ilman omaa vaikutusta. Ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden elää täällä. Fyysisen aikamme rajallisuus saa minut tekemään asoita, josta pidän, ja mistä toivon minut muistettavan.   Usein ajattelen, että haluan jättää jälkeeni pojilleni materiaa, että he muistaisivat minut. Mutta tarkemminen ajatellen, he eivät välttämättä ymmärrä minun hallinnastani jäävää materiaa muistona minusta. Ja voi olla, että he muistaisivat ehkä sen niin, että se olisi vienyt aikaa pois, jonka olisimme voineet viettää yhdessä. Se ei välttämättä olisi hyvä muisto.   Vaikka aikamme täällä fyysesessä maailmassa on rajallinen, ymmärän itsestäni, että vanhempieni ja isovanhempieni vaikutus tuntuu ja näkyy minussa mieleni sisällä. Jos haluan, että poikani muistavat minut, pitää minun tehdä jotain, että muistavat...
Lue lisää

Ei niin huono kun kuvittelet

Kuva
Tänä viikonloppuna, osa maailmaa tuli vieraakseni kahden nuoren aikuisen muodossa. Heistä toinen oli Ranskalainen poliisi. Toinen Brasiliasta kotoisin oleva, Irlannissa asuva, terveydenhoitaja. Heidän kanssaan on mukava keskustella. Nuorilla on useimmin positiivisempi tulevaisuuden kuva kun meillä jo elämää nähneillä. Todellisuus on todellakin itsepintainen illuusio. Omassa mielessämme käsitys elämästä sekä maailmasta muodostuu vahvasti kokemustemme kautta. Oli mielenkiitoista keskustella Ranskan yhteiskunnan tilanteesta miten poliisi sen kokee. Poliisia harvemmin kutsutaan paikalle, kun asiat on hyvin. Ihmisten raadollisten ongelmien kohtaaminen varmasti piirtää tummemman kuvan elämästä, kun moni muu työ. Brasilialaisen kulttuurin kasvattama terveydenhoitaja osaltaan näkee myös elämän varjopuolia. Kuitenkin lämminhenkisellä kohtaamisella hän tuo varmasti hyvää monen apua tarvitsevan elämään. He tiesivät, että Suomi oli monena vuotena valittu maailman onnellisemmaksi kansaksi. Tuon ku...
Lue lisää

Merkityksellinen parisuhde

Kuva
Parisuhde olisi helppo määritellä seksin kautta. Tuo tavallaan tekisi helpoksi asettaa joku suhde erityisasemaan elämässäni. Fyysisen puolen lisäksi on  parisuhteessa henkinen ulottuvuus. Henkinen side on myös iso osa seksuaalisuutta. Se vaikuttaa isosti,  miltä seksi tuntuu. Varsinkin fyysisen osuuden jälkeen. Mietin osatekijöitä toimivan henkisen yhteenkuuluvuuden mudostumiseen: Aitous Avoimuus Anteeksianto Arvostus Empatiakyky Kiinnostus ymmärtää toisen elämäntarina  Vastavuoisuus Läsnäolo Halu auttaa toista tarvittaessa Itsetunto Itseymmärrys Kykyä ymmärtää omat tunteet ja tarpeet Kykyä ilmaista tunteet tarpeet toiselle sopivalla tavalla Rohkeutta tulla nähdyksi epätäydellisenä Osata olla lähellä sekä antaa tilaa Luottamus Vapaus. En pakkoa olla yhdessä. Aisteja miellyttävä Yhteisen kielen löytäminen  Halu löytää tavat ratkaista haasteet Huumori Parisuhteen muodostaminen ja ylläpito vaatii aikaa, energiaa ja sitoutumista.  Nykyinen elämän tapamme...
Lue lisää