Elämä on se mitä tapahtuu.
En ollut edes ajatellut, että 50v synttäreillä olisin tehnyt mitään suuresti normaalista poikkeavaa. Pari viikkoa sitten äitini mainitsi, että vanhempani ja isosiskoni Pirjo olivat sopineen tulevansa Hyvinkäälle syntymäpäivänäni. He olivat sopineet tuovansa kaikki ruoat mukanaan, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Viikon tuon jälkeen ajattelin, että minä voisin savustaa lohta, tehdä perunamuusia ja salaatin. Viimeviikolla sitten soittelin muille sisaruksilleni, että pääsevätkö he Lauantaina kotiimme. Siskoni Pirjon lisäksi Sari ja Satu lupasivat tulla. Veljilläni oli jo muuta ohjelmaa. Torstaina ystäväni Anna pyysi minut lounaalle Perjantaina. Perjantaiaamuna työpaikallani ihmeteltiin, miksi oli paikalla. Yleensä työntekijät on ottanut sen vapaaksi. No, päätin ottaa iltapäivän vapaaksi. Ajattelin, että tuo olisi hyvä muutenkin. Ystäväni, jonka kanssa olin menossa lounaalle yleensä käy niin, että en edes huomaa ajan kulumista. Aika vaan katoaa. Lounaalla, kun kerroin iltapäiväni...
