No, onhan se hyvvee, jos sellasesta tykkee
Tämän aamun tunteita purkaessa aloin miettimään läsnäoloa. Mitä se on? Läsnäolo minulle on fyysistä ja henkistä olemista samassa tilassa ja hetkessä. Huomion ympäristöni. Osaan tunnistaa tuntemukseni. Osaan ilmaista itseäni jollakin keinolla. Läsnäolo juuri nyt on että olen yksin hiljaisessa, hämärässä huoneessa jossa kuulen kellon tikityksen taustalla. Istun mukavassa vanhassa nojatuolissa. Tuolissa, joka on tuomittu moneen kertaan täysin väriltään sopimattomaksi. Kuitenkin siinä istuessa tunnen oloni levolliseksi. Levollinen, koska istuessani tunnen ikään kun tulin halaavan minua. Korvaamaan puuttuvaa toista ihmistä, jonka kanssa jakaa tämän hetki. Ilmassa leijuu vielä aamukahvin tuoksu. Tai no ihan oikeasti kahvin tuoksua nyt enää ei tunnu. Mutta pitihän kaikille aisteille kirjoittaa jotain, että saisit muodostettua mielikuvan. Läsnäolo yksinollessani tarkoittaa, että olen yhteydessä johonkin mystiseltä tuntuvaan sisäiseen vaikeasti määriteltävään voimaan. Tunteisiini j...